Tästä se alkoi, ensimmäinen viikko

Tästä se alkaa, pitkään odotettu ja jännitetty opiskelu pelastusopistolla. Saavuin jo edellisenä iltana opistoon, sain avaimet ja pääsin solu-asuntoon. Täytyy sanoa, että jännitys vähän laukesi jo tässä vaiheessa. Kurssikaverit ja muut opiskelijat olivat niin mukavia, tervehtivät, auttoivat ja  juttelivat. Jo heti opiskelija-asuntoon astuesaani tuli tunne, että olen yksi heistä, olen juuri oikeassa paikassa. Ensimmäinen yö oli siitä huolimatta vaikea, en saanut nukuttua. Kun aamulla jaettiin omia kokemuksia kurssin opiskelijoiden kesken, näköjään muutkaan kurssikaverit olivat  nukkuneet yhtä huonosti.

Ensimmäinen opiskelupäivä alkoi infotunnilla, käytiin opiston perussääntöjä ja avajaisten järjestelystä. Heti alussa palautui mieleen armeja, puvut, aikataulut ja säännöt. Ne olivat todella tiukkoja, jos tunti alkaa 9.00 niin se on 9.00 eikä 9.01. 

Promileraja on helppo muista, tasan 0 

Tämän jälkeen oli avajaiset, siellä oli koko opisto. Alussa kaikki nousivat seisomaan ja kuuntelimme Suomen kansallislaulua, sen jälkeen rehtori piti puheen. Rehtorin sanoista unohdin jännityksen takia lähes kokonaan. Mieleen jäi kuitenkin se puheenosa, jossa hän puhui kuinka ison seulan me pääsimme läpi ja kuinka ylpeäksi meidän on oltava päästyämme kouluun. Myös se, että hän sanoi ja tiesi kuinka jännittävä tämä tilaisuus meillä uusille on. Hän taisi tietää miten tunteet kehittyvät opiskelujen aikana, koska kuvaili sen hyvin tarkasti. Ja sitten saimme tunnukset. Jokainen kutsuttiin nimellä, ojannettiin tunnukset ja tervehdittiin kätellemällä. Kun tuli minun vuoroni, kämmeneneni oli niin hikiset ja sydän hakkasi. Vaikka tiesin tämän olevan vain  jännitys ja sitä ei kukaan edes näe päältäpäin, en voinut tunnetta poistaa mitenkään. Kuivasin kädet housuihin viimeisen kerran kun minun nimi mainittiin, kävin hakemaan ne tunnukset. Se tapahtuma meni äkkiä ohi, mutta silloin se tuntui, että aika menee hidastettuna.

Vaikka minua ei näy kuvassa, minun olo on täysin verattavissa kuvassa olevien kurssikavereiden oloon
Kuva pelastusopiston facebook sivulta.

Oppitunnit opistolla on todella järkevät. Heti huomasin, että opiskelijoita täällä kuunnellaan, tunnit ovat mielenkiintoiset, hyvin opiskelijoille suunniteltu. Ensimmäinen viikko alkoi info-, ensihoito-, palofysiikkatunneilla. Jokaisella tunnilla meillä korostettiin, että pitää olla ylpeitä kun pääsimme opistoon. Korostettiin, kuinka vaikea on päästä opistoon. Yksi opettaja tunnin lopussa sanoi "tyhmiä kysymyksiä ei ole, en usko, että olette tyhmiä, koska te pääsitte tänne", se kylä hymyilytti. Ymmärän nyt, että pitää olla itsevarma ja luottaa itseensä, koska jos et usko itseään, niin kukaan muu ei myöskään usko. 

Monella tunneilla korostettiin, mitkä arvot pelastajilla pitää olla

Ensihoitoperusteet on minulla vähän tuttuja, mutta silti oli helppo kuunnella ja harjoitella. Palofysiikka on taas minulle tuntematon aihe, ehkä tylsämpi hieman. Opettaja kuitenkin osasi niin kiinnostavasti sen tuoda esille. 

Palofysiikka ei todellakaan ole tylsä aihe

Opistolla on todella hyvä ruoka, heti se jää mieleen. Nälkäisenä emme ole koskaan, syödään paljon ja hyvin. En tiedä, onko Suomessa toista koulua, jossa saadaan ilmaiseksi noin hyvä ruoka kolme kertaa päivässä. Minun mielestä pelastusopisto on todella hyvin onnistunut löytänyt tasapainon, jolloin saadaan kaikki hyvämieliseksi. Itse huomasin, että jaksan opiskella todella hyvin, vaikka aiheet ei aina miellyttäisi

Jos voisin neuvoa tulevia opiskelijoita, tekisin kaksi asiaa ihan toisin kun tein itse. Ensinnäkin puvun tilaisin ihan valikoimasta, koska puku voi palauttaa ja näin kokeilla niin kauan kunnen sopiva löytyisi. Liittyisin myös fb ryhmään, " pelastusopiston oppilaspukuhankinta/ myynti", sieltä saa halvalla käytetyn puvun ostettua. Myös kirjat voi tätä kautta hankia edullisesti.