7 viikko, iltaharjoittelut.

Tällä viikolla suurin osa opinnoista liikuntatuntia lukuunottamatta, olivat teoria opetusta. Palofysiikka, ATK, viestiliikenne ja rakennusturvallisuus. Juuri tämän vuoksi iltaisin vapaa-aikana kävimme käytännön harjoituksessa itsenäisesti. Tiistaina illalla harjoiteltiin paineilmahengityslaiten kanssa, kiipeiltiin torniin 6 kertaa ja harjoiteltiin samalla renkaan siirtämistä ja letkujen kantamista. Samalla laskettiin ilmankulutus, jolloin todettiin, että on tapahtunut huima parannus tässä. Alussa ilmakulutus minulla on ollut 92-95l/min, nyt samoissa tehtävissä on 66-72l/min. Muilla kurssikavereilla kehitys tapahtunut ihan samansuuntaisesti. Paineilmahengityslaiteen kanssa iltaisin voi harjoitella kun on saatu käyttö-, ja huoltokoulutus. Paineilmahengityslaitteen harjoitusta iltaisin ei voi tehdä yksin, eli vähintään parittain.

Iltaharjoitellut kurssikaverin kanssa

Keskiviikkona oli maksimisykkeen mittaus. Saimme sykemittarit aamulla, ohjeistettiin miten siitä mitataan. Testin teimme omatoimisesti, ensin juostiin hitaasti lämmittelemään, sen jälkeen etsitiin isoin mäki ja täysillä ylös. On kyllä vaikeaa lopussa, en vain jaksanut enempää, en millään. Ensimmäinen nousu olikin paras, jolloin syke oli 175 kertaa minuutissa. Tässä minulla on matalin arvo koko kurssissa. Olen minä kyllä vanhin kursissa, mutta ehkä tein jotain väärin, kun maksimisyke on niin matalalla.

Torstaina oli myös teoriapäivä, alussa rakennuspiirustuksen tulkinta, iltapäivällä turvallisuusviestintä. Rakennuspiirustuksen tulkinta on äärimäisen tärkeä pelastajan ammatin osa-alue, joten on tiedettävä, mitä jokainen merkki esimerkiksi pohjapiirustuksessa tarkoittaa. Saimme paljon uutta tietoa, kuten mistä materiaallista rakennus tehty, palo-osastointi, ilmavaihdon merkinnät jne.

Ryhmässä tulkitiin piirustukset

Viimeiset viikon tunnit oli turvallisuusviestintää. Opettaja hyvin esitti sen, miksi viestintä on tärkeä, mitä voimme saavuttaa jos onnistumme. Some on nykyteknologiaa ja hyvä kanava viestinässä, pelastusopisto ihan selvästi lisännyt mukanaoloa tässä kehityksessä.  Lopuksi opettaja kehui meitä sanomalla "olkaa ylpeitä kun pääsitte opiskelemaan pelastajaksi. Kun onnettomuudessa kaikki juoksee pois, te menette sisälle. Olette viimeinen toivo." Täytyy tunnustaa, että tämä pieni lause antoi niin paljon voimaa ja on täydellinen ajoitus aloittaa viikonloppu.

Tämä pieni lause ylhällä oikealla jäi myös mieleen