Pelastajan opintojen odottelu

Opiskelun odottelu ei ole samalla tavalla jännittävä kun pääsykokeisiin, tai tuloksien odottelu, vaikka silti innostavaa onkin. Kaikki on niin uutta. Uusi elämän polku,  uudet ystävät, uusi asunto ja uusi kaupunki.

Oli vähän vaikea tilata pelastusopiston vaatimuksien mukaiset vaatteet, koska olen, kuten yksi tuttu sanoi "solakka". Se jäi mieleen kylä, sillä en ole tätä sanaa kuulut aikaisemmin 😊.

Solakka pelastaja 😂

Vaateiden tilaaminen on tehty erittäin helpoksi, mutta minun mittojen virkapukuja kun ei ole, niin jouduin tilaamaan omien mittojen mukaan, mitä tarkoitti noin 40% hinnan nousua. Toki haluan näyttää hyvältä, sillä minähän edustan pelastajien ryhmän. Minulla nyt velvollisuudet ja tunnen vastuun. 😊 Kuten yksi pinnallinen tuttu sanoi "haluan nähdä ne vaatteet" 😂. Kai ihmiset katsovat eri tavalla meitä, kun olemme virkapuku päällä. Sen pitää ottaa huomioon.

Opiskelijan vaatetus pelastusopistolla

Täyttyy sanoa, että pelastusopiston toimisto, erityisesti sihteerit ovat todella avuliaita ja se yllätti minua. Sain apua aina todella nopeasti kun soitin tai laitoin viestin. Jotenkin ajattelin, että niin isossa ja ainoassa opistossa Suomessa oltaisiin ylimielisiä, mutta näin ei todellakin ole ja annan 10 pistettä asiakaspalvelusta.

Nyt kun vaatteet tilattu, hakemus  aikuiskoulutusrahastoon jätetty, pitää vain opettella puhumaan savvoo. 😊 Se on minun tavoiteni koulutuksen lisäksi ja haluan tietää kaikki savolaisista, haluan elää kuten he, haluan olla yksi heistä. Miä halua osso savvo, vai miten se meni, 😂 Onneksi yksi työkaveri on savolainen, hän on opettanut minua paljon savon juttuja 😊

Kirje tuli, pääsen pelastutusopistoon. Minusta tulee pelastaja.

Vastauksen odottelu oli kyllä jännää. Kuukausi pääsykokeiden jälkeen, sain tietää toisen hakijan kautta, että osa hakijoita olivat saaneet jo vastauksen. Kävin päivässä kymmeniä kertoja tarkistamassa onko kirje tullut. Tiistaina 19.6 kävin viimeisen kerran tarkistamassa postin klo 23.30, jolloin totesin, "nyt riittää" ja lähdin nukkumaan. Seuraavana aamulla onneksi piti lähteä Helsinkiin, jolloin postilaatikon tarkistaminen jäi yhteen kertaan. Iltapäivällä yksi tuttu hakija laittoi viestin, että hänellä posti on tullut ja hän pääsi opistoon. Samalla hän kertoi, että minun nimi on myös pääsijoiden listalla. Se kyllä piristi mieltä ja ei enää ollut edes kiire kotiin. Se oli oikeasti totta! Ihana tunne. Tähän päivää saakka, kyseessä oli ollut vain unelma, mutta  tämän päivän jälkeen se on jo totta. Minusta tulee pelastaja! 

Tulin kotiin illalla, avasin postin ja hymyilin kun näin sen ison kirjen, missä pelastusopiston logo päällä.

Vaikka tiesin jo tulokset, silti oli niin hyvä tunne nähdä se. Avasin heti kirjeen ja papereiden joukosta poimin omat tulokseni. 9,5 pistettä on minusta niin hyvä tulos, kun huomioidaan, että kirjalliset tehtävät eivät menneet ihan nappiin. Tärkein oli kuitenkin saavutettu, eikä ole enää merkitystä pisteiden summalla

Pääsykokeiden tulokset

Pisterajat pelastusopistoon

Papereiden joukossa oli myös paljon ohjeita, mitä pelastusopisto tarjoaa ja mitä pitää itse ostaa. Asuminen soluasunnossa, ruoka ja opetus on maksutonta. Kirjat, puku ja muut vaatteet pitää ostaa itse. Iso menoerä kyllä tiedossa, mutta onneksi veronpalautuksia tulee ja ne riittää kattamaan tarvittavat kustannukset. 

Nyt alkaa isot järjestellyt ja aikaa ei ole kun vähän, alle kaksi kuukautta. Pitää hakea ensin opintovapaata, sen jälkeen aikuiskoulutusrahastoon laitetta paperit. 

Onneksi asunto tarjotaan, koska olisi ollut kyllä vaikea saada niin lyhyellä aikataululla mitään vuokra-asuntoa, uskon ainakin niin.

Olen tehnyt tarkan suunnitelman jo ennen kun hain pelastajaksi, joten nyt tarvitsen vain pistää sen käytäntöön. 

Sain mieletöntä kannustusta ystäviltä, perheltä, sukulaisilta 😊. Olen niin kiitollinen kaikille tuesta, se oli tärkeä voimavara minulle. 

Pääsykokeiden tuloksien odotellu

Pääsykokeista on kuulunut jo kolme viikkoa ja sanonta "odottavan aika on pitkä", pitää paikanssa. Pääsykokeissä meillä sanottiin, että vastaukset tulevat juhanuksen jälkeen.  Mutta uskon tiedon tulevan ennen siitä.

Joka päivä joku työkaveri tai ystävä kysyy "onko opiston vastaus tullut?". Vaikka se on kivaa, kun työkaverit, ystävät ja sukulaiset odottavat millainen vastaus opistolta minulle tulee, samalla se lisää paineita, miten vaikea minulle olisi kertoa jos saisin kielteisen vastauksen. En voi kaikkille ilmoittaa yhdellä viestille jos näin käy ja jokaisen kerta kun vastaisin, tulisi negatiivisia tunteita. Olisiko paljon helpompaa ja parempi olla kertomatta pääsykokeista ja koko koulutusesta kenellekään, silloin paineita ei olisi niin paljon. Toiselta, uskon pääseväni opistoon, jolloin hyvien uutisien kertominen tulee tuomaan piristystä elämään ja niistä on ihana keskustella.

Miten sain ne kaikki stressin liityvät asiat voittetua viimeisillä viikkolla? Tein paljon työtä, urheilin vielläkin enemmän. Vein viikoittain vauhdikaan elämän lasten kanssa. Kuten yksi minun tuttuni kerran sanoi, "jos halua unohta asioita hetkeksi , pidä itseä kiireisenä". Käytin tällä kerta juuri tämän tekniikan ja se toimii. Suosittelen muillekin, se toimii ja auttaa vähäksi aikaa unohtamaan stressin aiheita.

Viikonloppun hetki kuusijärven rannalla, aurinko, vesi ja luonto aina rentouttaa.