Pelastajankurssi. Kolmas viikko, palofysiikka, liikuntakasvatus

Kolmas viikko on alkanut paloauton ajamisella Kuopiossa, täällä kertaa ajoimme kaupungissa. Yhdessä autossa oli viisi opiskelijaa ja jokainen pääsi ajamaan noin puolisen tuntia. Ajot menivät todella nopeasti, keskustelimme opettajan kanssa sekä ajoon liittyvästä, että palomiehen työhön liittyvistä asioista matkojen aikana. Jäi mieleen eniten opettajan työssä tapahtuneet hassut tilanteet. Naisista puhuttiin jonkun verran, mutta opettaja todella hyvin sanoi ”muistakaa, että jokainen nainen on jonkun vaimo, tytär”. Ajot menivät erittäin hyvin, kaikki autot palautettiin ehjänä opiston halliin. Saimme myös samalla hyviä neuvoja palomiehen työhön liittyen.

Tälläisillä paloautoilla harjoitelaan ajamaan

Tiistaina meillä oli liikuntakasvatustunti ja koko tunnin olimme liikuntasalissa. Opettaja suunnitteli kaikkien lihasryhmien treenaamisen jossa 20 sekuntia yhden liikkeen treeni, 10 sekuntia tauko ja sen jälkeen toinen liike. Esimerkiksi leuanveto 20s, 10s tauko ja seuraavaksi lankku ja jne. Tämä jatkui 4 kierrosta eli noin 1,5 tuntia. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta se ei todellakaan sitä ollut. Koko liikuntasali oli hikipisaroita täynnä ja kaikki opiskelijat hiestä märkinä. Liikunnasta parhaan arvosanan saaminen on vähän utopista, koska pitää olla paljon lihaksia, mutta samalla juosta 3200m cooper testissä. Mielenkiintoista, onko kukaan koskaan pelastusopistolla saanut liikunnasta parhaan arvosanan, eli 5.

Pelastajan liikuntakasvatus arvosanat

Keskiviikkona ja torstaina oli palofysiikan vuoro. Tällä kertaa laskettiin painehäviöitä letkuissa. Laskut eivät ehkä lukiolaisille olleet vaikeita, mutta ne ovat kai vaikeammat matemaattiset laskut, mitä pelastajan on osattava. On erittäin tärkeä osata asettaa oikeat paineet pumpussa, ettei palomiehille, kuka on letkun päässä, tulisi ylipäätänsä riittävästi vettä, tai jos paine liian korkea voi tapahtua loukkaantumisia. Opettajat ovat opistolla erittäin hyviä. Kun en ymmärtänyt yhdessä kohtaan miten pitäisi laskea, opettaja ei missään kohtaan hermostunut vaan yritti eri tavoin saada asian aukaistua. Heti huomaa, että Pelastusopiston opettajat todella tykkäävät mitä tekevät, se heijastuu oppituntien laatuun.

Palofysiikka laskuja

Viikon lopettamme paloteatterissa, näemme käytännössä, miten tuli ja savut kehityvät. Näimme, miten lämpötila nousee, kuinka se kehityy ja miten sprinklerijärjestelmä rajoittaa tulipalon kehittämistä. Pelastusopistoon pelastajien koulutuksen keskittyminen on ollut minun mielestä oikea päätös. Pelastusopisto pystyy kokonaisvaltaisesti ja laadukaasti kouluttaa, tässä on maan paras harjoitusalue, parhaat opettavat. Toki rahoituksen lisääminen nyt kun Helsingin pelastuskoulu lopetettu on tärkeä. Opiskelijoiden määrän pitää lisätä, ilman lisää rahoitusta koulutuksen laatu kärsisi.

Pelastusopiston paloteatteri

Tällä kertaa perjantaina ei ollut oppitunteja, joten pääsimme pidemmän viikonlopun viemään. Oli ihana päästä viettämään aikaa perheen kanssa. Kävimme pojan kanssa luovuttamaan verta, joka oli minulle jo 36 kerta. Tietynlaista pelastamista sekin on.

Alkusammutus-, ja ajoharjoittelu.

Kuopio, ihmellinen kaupunki. Siellä sataa joka päivä monta kertaa. Kuten yksi opiskelijakaveri totesi nauraen, "tänään ei satanut moneen tuntiin". Se kuvaa aika hyvin minunkin havaintojani Pohjois-Savon säästä. Olen kyllä kuullut Kuopion säästä tarinoita, mutta nyt pääsin kokemaan itse sen.  

Viikkoon sisältyi vaikka ja mitä. Sain viihdoin opiskelijapuvun. Vaikka se tuntuu epämukavalta päällä niin puvun tuoma hyvä fiilis voittaa sen epämukavuuden tunteen helposti. 

Pelastajanpuku viihdoin tuli

Saimme myös sammutusasut. Ne haiskahtaa kevyesti savulta. Aluksi se vähän häiritsi, mutta nopeasti siihen hajuun tottui. Harjoittelimme niiden pukemista sekä haasteena harjoitus eteni myös siihen että puku piti pukea minuutissa päälleen. Vihdoin kun olimme kaikki palomiehen varusteissa, opettaja kysyi "onko miehekäs olo?". Se kysymys yllätti täysin, hän tiesi tarkaileen, mitä sillä hetkellä tunsin. Vaikka vain muutama opiskelija vastasi kysymykseen "kyllä", sen tunsivat kylä suuri osa opiskelijoista, olen varma siitä.

Sammutusvarusteissa, "Miehekas olo"

Sammutusvarusteet valmiudessa "latingissa"

Loppuviikolla pääsimme jo harjoittelemaan alkusammuttamista ja ajamaan paloautoa. Alkusammutus oli minulle jo vähän tuttua, mutta oli ihan hyvä muistuttamaan. Harjoiteltiin käsisammuttimen ja sammutuspeitteen käyttöä sekä lopuksi oli pieni demo, mitä tapahtuukun rasvakattilan sammuttetaan vedellä. 

Kuvassa kurssikaveri sammuttamassa jauhesammutimella

Viikko kruunattiin perjantaina palo-autolla ajamisella. Harjoiteltiin harjoitusalueella pujottelua ja peruttamista ja todella hyvin opiskelijat onnistuivat niissä. Sen jälkeen ajeltiin hiekkatiellä. Se antoi tuntuman, miten ahdasta on ajaa hiekkatiellä isolla autolla. Lopuksi autot pestiin opiston pesuhallissa ja ajoimme ne merkityille paikoille. 

Auto ehjänä halliin

Meidän kurssilaiset saimme kaikki autot ehjänä halliin, koska kuulemma toisella kurssille ei mennyt niin onnekkaasti ja pieni naarmu tuli yhteen autoon. Pitää muistaa, että emme ole täydellisiä ja vahinkoja voi sattua kelle tahansa, myös itselle. Tästä jäi niin hyvä fiilis jatkaa viikonlopun vietoon, ei muuta kun suoraan autoon ja ajamaan 400km kotiin. 

Tästä se alkoi, ensimmäinen viikko

Tästä se alkaa, pitkään odotettu ja jännitetty opiskelu pelastusopistolla. Saavuin jo edellisenä iltana opistoon, sain avaimet ja pääsin solu-asuntoon. Täytyy sanoa, että jännitys vähän laukesi jo tässä vaiheessa. Kurssikaverit ja muut opiskelijat olivat niin mukavia, tervehtivät, auttoivat ja  juttelivat. Jo heti opiskelija-asuntoon astuesaani tuli tunne, että olen yksi heistä, olen juuri oikeassa paikassa. Ensimmäinen yö oli siitä huolimatta vaikea, en saanut nukuttua. Kun aamulla jaettiin omia kokemuksia kurssin opiskelijoiden kesken, näköjään muutkaan kurssikaverit olivat  nukkuneet yhtä huonosti.

Ensimmäinen opiskelupäivä alkoi infotunnilla, käytiin opiston perussääntöjä ja avajaisten järjestelystä. Heti alussa palautui mieleen armeja, puvut, aikataulut ja säännöt. Ne olivat todella tiukkoja, jos tunti alkaa 9.00 niin se on 9.00 eikä 9.01. 

Promileraja on helppo muista, tasan 0 

Tämän jälkeen oli avajaiset, siellä oli koko opisto. Alussa kaikki nousivat seisomaan ja kuuntelimme Suomen kansallislaulua, sen jälkeen rehtori piti puheen. Rehtorin sanoista unohdin jännityksen takia lähes kokonaan. Mieleen jäi kuitenkin se puheenosa, jossa hän puhui kuinka ison seulan me pääsimme läpi ja kuinka ylpeäksi meidän on oltava päästyämme kouluun. Myös se, että hän sanoi ja tiesi kuinka jännittävä tämä tilaisuus meillä uusille on. Hän taisi tietää miten tunteet kehittyvät opiskelujen aikana, koska kuvaili sen hyvin tarkasti. Ja sitten saimme tunnukset. Jokainen kutsuttiin nimellä, ojannettiin tunnukset ja tervehdittiin kätellemällä. Kun tuli minun vuoroni, kämmeneneni oli niin hikiset ja sydän hakkasi. Vaikka tiesin tämän olevan vain  jännitys ja sitä ei kukaan edes näe päältäpäin, en voinut tunnetta poistaa mitenkään. Kuivasin kädet housuihin viimeisen kerran kun minun nimi mainittiin, kävin hakemaan ne tunnukset. Se tapahtuma meni äkkiä ohi, mutta silloin se tuntui, että aika menee hidastettuna.

Vaikka minua ei näy kuvassa, minun olo on täysin verattavissa kuvassa olevien kurssikavereiden oloon
Kuva pelastusopiston facebook sivulta.

Oppitunnit opistolla on todella järkevät. Heti huomasin, että opiskelijoita täällä kuunnellaan, tunnit ovat mielenkiintoiset, hyvin opiskelijoille suunniteltu. Ensimmäinen viikko alkoi info-, ensihoito-, palofysiikkatunneilla. Jokaisella tunnilla meillä korostettiin, että pitää olla ylpeitä kun pääsimme opistoon. Korostettiin, kuinka vaikea on päästä opistoon. Yksi opettaja tunnin lopussa sanoi "tyhmiä kysymyksiä ei ole, en usko, että olette tyhmiä, koska te pääsitte tänne", se kylä hymyilytti. Ymmärän nyt, että pitää olla itsevarma ja luottaa itseensä, koska jos et usko itseään, niin kukaan muu ei myöskään usko. 

Monella tunneilla korostettiin, mitkä arvot pelastajilla pitää olla

Ensihoitoperusteet on minulla vähän tuttuja, mutta silti oli helppo kuunnella ja harjoitella. Palofysiikka on taas minulle tuntematon aihe, ehkä tylsämpi hieman. Opettaja kuitenkin osasi niin kiinnostavasti sen tuoda esille. 

Palofysiikka ei todellakaan ole tylsä aihe

Opistolla on todella hyvä ruoka, heti se jää mieleen. Nälkäisenä emme ole koskaan, syödään paljon ja hyvin. En tiedä, onko Suomessa toista koulua, jossa saadaan ilmaiseksi noin hyvä ruoka kolme kertaa päivässä. Minun mielestä pelastusopisto on todella hyvin onnistunut löytänyt tasapainon, jolloin saadaan kaikki hyvämieliseksi. Itse huomasin, että jaksan opiskella todella hyvin, vaikka aiheet ei aina miellyttäisi

Jos voisin neuvoa tulevia opiskelijoita, tekisin kaksi asiaa ihan toisin kun tein itse. Ensinnäkin puvun tilaisin ihan valikoimasta, koska puku voi palauttaa ja näin kokeilla niin kauan kunnen sopiva löytyisi. Liittyisin myös fb ryhmään, " pelastusopiston oppilaspukuhankinta/ myynti", sieltä saa halvalla käytetyn puvun ostettua. Myös kirjat voi tätä kautta hankia edullisesti.